Työnhaussa tulee väistämättä pohtineeksi omaa tulevaisuuttaan ja mahdollisuuksiaan. Usein saatamme jumiutua uskomaan, että mahdollisuutemme ovat aika lailla samankaltaisia kuin se, mitä olemme tähän mennessä tehneet.
Ihminen ei luontaisasti ajattele monia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. On helpompi ajatella, että asiat kulkevat samaa rataa. Jotta omaa totuttua ajattelua voisi kyseenalaistaa ja bongata ehkä ajattelua rajoittavia uskomuksia, on mieli pidettävä avoimena.
Ajatteluamme rajoittaa erilaiset uskomukset, mustavalkoisuus, erilaiset kongnitiiviset vinoumat ja ajattelun oikopolut. Lisäksi tulevaisuushorisontti saattaa olla varsin lyhyt ja siihen vaikuttaa merkittävästi oma henkilökohtainen lähimenneisyys.
Myös omilla onnistumisodotuksilla on merkitystä. Uskonko itse siihen, että voin vaikuttaa omaan tulevaisuuteeni ja tavoitella asioita, jotka tuottavat mielihyvää?
Tulevaisuustutkija Noen Gough on esittänyt, että ihminen suhtautuu tulevaisuuteen yleensä joko äänettömänä, retorisena tai itsestään selvänä asiana. Äänettömällä tulevaisuudella tarkoitetaan, että siitä ei puhuta, sen ajatellaan vain tapahtuvan. Ajatukseen liittyy tietty voimattomuus tulevaisuuden edessä, jossa oma osa on vain ajalehtia kuin ”lastu laineilla”.
Omaa tulevaisuusajatteluaan voi herätellä tutkimalla vaikkapa Sitran tämän vuoden alussa julkaisemaa Heikot signaalit 2022 -julkaisua. Sen avulla voi miettiä, miten tietyt heikot signaalit voisivat vaikuttaa tulevaisuuden työmarkkinoihin, millaista osaamista siellä tarvitaan ja millaisia työpaikkoja syntyy. Opasta kannattaa selailla etenkin, jos mietit minne piilotyöpaikkoja voisi olla kehittymässä tai pohdit oman osaamisen täydentämistä.